Matkapäiväkirja VII

Riittoisa päiväkirja,
(ja lukijat jotka vielä jaksavat lukea)

Sólheimarin aamu avautui rennossa ilmapiirissä liikuntasalin lavalla. Mukavien yöunien jälkeen heräsimme virkeinä ja valmistuduimme siirtymään ulos nurmikentälle aamunavaukseen. Tässä vaiheessa saimme niskaamme ensimmäiset sateet, mutta saimme myös nähdä ison osan kylän asukkaista, jotka olivat vieläkin innoissaan meidän vierailusta.
Aamunavauksen jälkeen siirryimme oikopäätä leipomon puolelle, jossa paloittelimme päivän aikana n. 105kg omenoita (600kpl), joista tultaisiin tekemään myöhemmin omenapiirakkaa, sekä teimme piirakkapohjia ja pussitimme erittäin maukkaita keksejä. Muutaman kahvitauon ja lounaan jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa kohti Reykjavikia.
Pääkaupunkiin päästyämme, sekä pienen kaupunkiseikkailun jälkeen, tapasimme taas Arnórin ja menimme paikalliseen ravintolaan syömään erittäin hyvän illallisen. Purimme viikon tapahtumia ja kohokohtia, sekä juttelimme niitä näitä. Pian oli kuitenkin muun ryhmän aika siirtyä Keflavíkiin hosteliin ja saamaan pienen pienet yöunet ennen lentokoneeseen lähtöä.
Paikalle jäivät kuitenkin minä ja Saku, ja aiomme osallistua paikalliseen Dragon-partiolaisten (suom. sudenpennut) retkelle tänä viikonloppuna.

Vielä on aikaa,
Vine

P.S. Kuvia on tulossa kunhan ne saadaan jostain. Allekirjoittanut tosiaan on vielä Islannissa, kun taas kamera ja sen omistaja, Anna, löytää itsensä Suomesta

Matkapäiväkirja VI

Ihana päiväkirja,
(<3 lukijat)

Heräsin aamukuudelta outoon surisevaan ääneen. Ensin ajattelin, että teltassamme oli jokin hyönteinen. Kömmittyäni ulos makuupussista kuitenkin tajusin, että kummallinen ääni kuuluikin pienelle linnulle. Yön sade oli lakannut. Nautin hetken aamun hiljaisuudesta ja näkymistä lumihuippuisille vuorille. Parin tunnin kuluttua muiden herättyä keitimme puuroa ja aamupalan syötyämme pakkasimme tavarat autoon lähtöä varten. Juuri kun saimme itsemme ja tavaramme ahdattua autoon alkoi sataa. Meillä on ollut koko reissun ajan mielettömän hyvä tuuri sään suhteen: emme ole kastuneet kunnolla kertaakaan.

Palasimme 1-tietä (eli koko saaren kiertävää Ring Roadia) takaisin länteen päin ja pysähdyimme Vikin käymään kaupassa. Pysähdyimme myös lammasaidan viereen, mutta lampaat kaikkosivat heti kun me lähestyimme niitä. Jäi siis karitsasöpöläisten silittelyt sikseen. Seuraava pysäkkimme oli Skogarfossin 62 metriä korkea vesiputous. Kipusimme yli 300 rappusta ylös näköalatasanteelle ja ihastelimme putoukseen heijastuvia sateenkaaria. Pääsimme todistamaan myös lintujen jännitysnäytelmää, kun korppi ryösti munan lokkien pesästä. Valmistettuamme ruokaa ja syötyämme olikin jo aika lähteä kohti Solheimaria.

Saavuimme Solheimarin ekokylään viiden aikaan, ja kylän partiolaiset ottivat meidät lämpimästi vastaan. Meille esiteltiin erilaisia työpajoja. Illan ohjelmassa oli partiolaisten illanvietto, johon oli saapunut partiolaisia myös ympäröiviltä paikkakunnilta, kuten Seljafossista. Yhteensä paikalla oli noin sata partiolaista, heistä suurin osa lapsia. Esitimme yhden sketsin ja vedimme Auringonkukka- ja Aaluette -laululeikit. Paikalliset partiolaiset olivat erittäin avoimia ja ystävällisiä. Saimme monta lämpimää halausta ja erittäin välittömän vastaanoton. Solheimarin kylän noin sadasta vakituisesta asukkaasta noin puolet on kehitysvammaisia, ja heistä moni kuuluu myös partioryhmään.

Päätimme illan rentoutumalla kylän kuumassa uima-altaassa. Noin kymmenen aikaan olimme vihdoin valmiita siirtymään kylän liikuntasaliin nukkumaan hyvin ansaitut yöunet.

JÁ JÁ,
Anna

Matkapäiväkirja V

Rakas päiväkirja,
(ja vielä rakkaammat lukijat)

Neljännen päivän aamu valkeni Vikin pienessä kylässä kirkkaana. Aloitimme päivän kävelyllä upealla Vikin hiekkarannalla, jonka hiekka on mustaa vulkaanista kiveä. Ympäristö oli todella vaikuttava: aaltojen kohina, merestä kohoavat kivimuodostelmat, auringossa kimaltavat vaahtopäät, usvan kietomat vuorten huiput ja jylhänä kohoavat kalliot, joissa linnut pesivät. Mikko ja Saku uskaltautuivat jopa kastautumaan hyisiin Atlantin aaltoihin.

Vikistä ajoimme Islannin etelärannikkoa pitkin Vatnajökullin kansallispuiston alueelle. Matkalla näimme mahtavia vuoria ja vesiputouksia, satoja lampaita ja kiemurtelevia jokia sekä silmänkantamattomiin jatkuvaa puutonta alankoa.

Pysähdyimme Jökulsarlonin jääjärvelle. Jökulsarlon on noin sata metriä syvä järvi, jonka veden lämpötila on 2 astetta. Järvi syntyi, kun sen vieressä oleva Breidamerkull-jäätikkö alkoi 1940-luvulla sulaa nopeasti. Kävelimme järvestä johtavan joen vartta meren rantaan, jossa meitä kohtasi erikoinen näky: rannalle oli ajautunut lukuisia valtavia jäälohkareita.

Jökulsarlonista ajoimme Skaftafellin leirintäalueelle Vatnajökullin kupeeseen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, eikä yllätykseksemme tuullut juuri lainkaan. Teimme ruokaa trangioilla ja nautimme hetken auringon lämmöstä. Koska kello lähestyi jo kuutta päätimme tehdä lyhyemmän vaellusreitin pidemmän 16 km lenkin sijaan. Skaftafellin alueella on useita eripituisia, hyvin merkittyjä vaellusreittejä. Reittimme ensimmäinen etappi oli Svartifossin upea vesiputous, jonka juurella pidimme mahtipontisen vaeltajaikäkauden päätösseremonian. Jokainen kertoi valitsemansa esineen kautta oman partiouran merkityksistä itselle. Lopuksi lausuimme yhteen ääneen "aikuisten" partiolupauksen ja Vine jakoi vaeltajaikäkauden päätösmerkit. Tämä reissu päättää osaltamme vaeltajaikäkauden ja -ohjelman, ja meistä tulee partio-ohjelman puitteissa aikuisia. Kävelymme huipentui Sjonarnipan jyrkänteelle, josta oli huikea pudotus ja näkymät jäätikölle. Palattuamme leirintäalueelle pystytimme teltat, söimme iltapalaa ja menimme nukkumaan. Nukahdimme sateen alkaessa ropista teltan kattoa vasten.

Sadetta karkuun,
Anna

P.S. Tähän asti olemma aina onnistuneet välttää sateen tavalla tai toisella.

 

Matkapäiväkirja IV

Hei taas mukava päiväkirja,
(ja vielä mukavammat lukijat)

Tämä aamu olisi voinut alkaa hitaasti ja kiireittä, mutta aikaa siihen ei ollut. Heti herätyksestä suoraan aamupalalle (mysliä, jogurttia, leipää, teetä) ja sieltä tavaroita pakkaamaan. Nopean toiminnan jälkeen pääsimme autolle, jonka pakkaaminen ilmentyi olevan hieman hankalaa. Viiden minuutin säätämäsien seurauksena kaikki olivat suhteellisen mukavasti Dodge Durangon sisuksissa ja auto oli Reykjavikin mukavassa liikenteessä. Kymmenenen liikenneympyrän ja pienen pätkän paikallista moottoritietä kaarsimme huoltoaseman pihaan, josta kielimuureista läpi päästyämme saimme käsiimme pari pulloa vieraskielistä ainetta, jonka uskomme vastaavan marinolia.
Þingvellirin luonnonpuistoon päästyämme totesimme maisemat heti erittäin hienoiksi ja jylhiksi... Sekä hyvin, hyvin tuulisiksi. Auton parkkeerattuamme siirryimme polulle matkaamaan valitsemaamme reittiä. Heti vastaan tuli pieni vesiputous, jossa hyvin viikinkimäisesti oli teloitettu rikollisia ja pahoja ihmisiä hukuttamalla, lynkkaamalla ja ties millä muilla tavoilla. Pienen matkaamisen jälkeen pääsimme alueen vihreimmälle aukealle, niitylle, joka oli aikasemmin ollut lammasfarmi, jossa pidimme pienen tauon. Tauon aikana pidimme pienen tanssihetken, jota seurasi kieriskelyä niitynrinnettä alas ja loikoilua taivasta tuijottaen. Paluumatkan aikana vastaan tuli suurehkoja railoja ja syvääkin syvempiä onkalomuodostelmia tien vieressä. Perille päästyämme tuuli oli muodostunut jo Suomen mittakavaassa myrskytuuleksi, ja muutaman kartan ja lippiksen kiinnioton jälkeen löysimme pienen metsän siimeksestä pikik-pöytiä, jossa teimme itsellemme maittavaa lounasta.

Matkaan taas päästyämme (ja suuren osan ryhmästä torkkuessa autossa) saavuimme piakkoin seuraavaan kohteseen Golden Circlessä, eli Geysir -, sekä Strokkur nimisille kuumille lähteille. Geysir ei onneksi purkautunut siellä ollessamme (vaikka se olisikin voinut näyttä hyvinkin vakuuttavalta), mutta Strokkur vastoin taas purkautui säännöllisesti kymmenen minuutin välein. Strokkurin vieressä teimme taas muutaman videon ja napsimme monen monta kuvaa. Alueetta tutkiessamme löysimme korallin sinisen lähteen ja aurinkokellon tuulen tujertaessa vieläkin lujempaa kuin taistelukentäksi ristityssä Þingvellirissä. Viimeisten kuvien napsahdeltua aloitimme siirtymisemme Gullfossille.
Kymmenisen kilometrin matkan jälkeen parkeerasimme auton hiekkakentälle, jonka toivoimme olevan parkkipaikka. Pauhun kajahdellessa laskeuduimme rappusia aluelle, josta lähti hiekkatie kohti vesiputoksen vierusta. Sanoinkuvaamattoman hienojen näköalojen timmellyksessä teimme teoroita mm. miten sen voisi padota, kuinka paljon kaikki se vesi painaa ja pystyisikö sitä laskemaan kanootilla. Monien kuvien, videotallenteiden ja poseerauksien jälkeen oli aika poistua alueelta kohti Gullfoss Kaffia. Sisälle päästyämme söimme parasta lammaskeittoa mitä olimme ikinä maistaneet - ja sitä sai syödä niin paljon kuin halusi. Mahat täytettyämme oli aika taas jättää hyvästit vesiputoukselle ja aloittaa matkanteon kohti Víkiä.

Durangoon päästyämme olimme innoikkaita pääsemään vihdoin hostellille. Heti ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen muuttui matkamme maisemakierrokseksi ja hidastelimme tyhjillä teillä ottamaan kuvia näkymistä, jotka avautuivat pilvisen taivaan alle. Näimme hyvin monta hevosta, varsaa, lammasta ja pienen pientä hyppelevää vasikkaa, sekä railoja, avaria aukeita ja monen muotoisia ja korkusia vuoria. Vuorista ehkä mielenkiintoisin oli eräs tuttava nimeltä Eyjajaffajökull, joka oli täytetty pienillä vesiputouksilla ja irtokivillä.
Jylhien vuoristojen ympäröimänä pääsimme vihdoin sateiseen Víkiin ja sen sisältämään hostelliin jossa tätä tällä hetkellä kirjoitan.
Tänään emme pysty laittamaan blogiviestiä ajallaan, koska olemme jossain päin Vatnajökullin erämaata telttailemassa, mutta palaamme uudestaan tuplapäivityksin heti kun saamme taas yhteyden internettiin.

Honk honk,
Vine

P.S. Matkalla Víkiin näimme vuoria jotka muistuttivat mm. Karhua, ihmisen päätä ja krokotiilin päätä

Matkapäiväkirja III

Rakas matkapäiväkirja,
(ja ihanat lukijat)

Aloitimme ensimmäisen aamumme Reykjavikissa suuntaamalla supermarkettiin aamupalaostoksille. Syötyämme maittavan aamiaisen (johon kuului mm. paikallista herkkua eli Skyriä) vuokra-automme tuotiin hostellille. Autovuokraamon heebo opasti meitä olemaan varovainen muun muassa avatessamme auton ovia, koska voimakas tuuli saattaa tempaista oven voimalla auki. Kävelimme Hallsgrimskirkjaniin, jonka huipulta oli upeat näkymät kaupungin moniväristen kattojen ylle.  Hallgrimskirkjan on vuonna 1986 valmistunut kirkko, jonka jylhänä kohoava 73-metrinen torni hallitsee Reykjavikin kaupunkikuvaa. Reykjavikin keskusta on hyvin viehättävä ja pittoreski lukuisine kahviloineen, kapeine katuineen ja pikkuputiikkeineen.
Kirkosta kävelimme satamaan, jossa vietimme hetken Kolaportid Marketissa, jossa paikalliset myivät kirpputoritavaraa, kalaherkkuja ja rihkamaa. Kuivattua kalaa emme ole vielä uskaltautuneet maistamaan.
Iltapäivällä piipahdimme kahvilla pienessä Tio Dropar -nimisessä ihastuttavassa kahvilassa, jossa nautimme mm. herkullisia pannukakkuja.
Hankittuamme loppumatkan ruoat supermarketista suuntasimme hostelille, jossa Arnor ja Frida jo odottivat meitä. He olivat järjestäneet meille hauskan kaupunkikierroksen, jonka aikana kuulimme kaupungin historiasta ja näimme monia mielenkiintoisia paikkoja. Kävelimme ympäri Reykjavikia ja ihastelimme heidän loistavaa paikallistuntemustaan. Itseeni teki vaikutuksen upea vuonna 2011 valmistunut lasinen konserttisali (jossa pääsimme kuulemaan hetken verran myös paikallista orkesteria). Kaupunkikierros "huipentui" käyntiin Islannin suosituimmassa ravintolassa (oikeasti!) eli pienessä nakkikioskissa lähellä satamaa. Arnorin ja Fridan kanssa vierähti useampi tunti rupatellessa ja kaupunkiin tutustuessa. Lopuksi lahjoitimme heille väiskit ja suomalaiset partiohuivit, jotka he pukivat innoissaan päälleen.
Illalla ajoimme Blue Lagooniin, joka on Keflavikin lähellä, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Reykjavikista. Automatkan maisemat muistuttivat kuumaisemaa. Rentouduimme Lagoonin kuumassa (geotermisesti lämmitetyssä) vedessä, hieroimme vaaleaa mutaa kasvoihimme, saunoimme ja tapasimme yllätykseksemme jälleen muutaman suomalaisen. Lagoonin vesi on mineraalirikasta, ja se on iholle terveellistä. Ihanan rentouttavan kylpyreissun jälkeen ajoimme takaisin Reykjavikiin. Tuuli yltyi iltaa kohden hyvin voimakkaaksi. Söimmme pizzat "Reykjavikin parhaassa" pizzeriassa ja nyt painumme pehkuihin, jotta jaksamme huomenaamulla virkeänä lähteä Golden Circlelle.

Väsynyt, mutta onnellinen,
Anna

P.S. Alla taas muutama kuva päivän seikkailuista:

Matkapäiväkirja II part 2

Hei rakas päiväkirjani,
(ja muut lukijat)

Alla pieni kuvadumppaus pokkarilla otetuista kuvista:

Tämän päivän seikkailut taas illan / yön aikana.

Päivä on uusi ja se on kiva,
Vine