(ja vielä mukavammat lukijat)
Tämä aamu olisi voinut alkaa hitaasti ja kiireittä, mutta aikaa siihen ei ollut. Heti herätyksestä suoraan aamupalalle (mysliä, jogurttia, leipää, teetä) ja sieltä tavaroita pakkaamaan. Nopean toiminnan jälkeen pääsimme autolle, jonka pakkaaminen ilmentyi olevan hieman hankalaa. Viiden minuutin säätämäsien seurauksena kaikki olivat suhteellisen mukavasti Dodge Durangon sisuksissa ja auto oli Reykjavikin mukavassa liikenteessä. Kymmenenen liikenneympyrän ja pienen pätkän paikallista moottoritietä kaarsimme huoltoaseman pihaan, josta kielimuureista läpi päästyämme saimme käsiimme pari pulloa vieraskielistä ainetta, jonka uskomme vastaavan marinolia.
Þingvellirin luonnonpuistoon päästyämme totesimme maisemat heti erittäin hienoiksi ja jylhiksi... Sekä hyvin, hyvin tuulisiksi. Auton parkkeerattuamme siirryimme polulle matkaamaan valitsemaamme reittiä. Heti vastaan tuli pieni vesiputous, jossa hyvin viikinkimäisesti oli teloitettu rikollisia ja pahoja ihmisiä hukuttamalla, lynkkaamalla ja ties millä muilla tavoilla. Pienen matkaamisen jälkeen pääsimme alueen vihreimmälle aukealle, niitylle, joka oli aikasemmin ollut lammasfarmi, jossa pidimme pienen tauon. Tauon aikana pidimme pienen tanssihetken, jota seurasi kieriskelyä niitynrinnettä alas ja loikoilua taivasta tuijottaen. Paluumatkan aikana vastaan tuli suurehkoja railoja ja syvääkin syvempiä onkalomuodostelmia tien vieressä. Perille päästyämme tuuli oli muodostunut jo Suomen mittakavaassa myrskytuuleksi, ja muutaman kartan ja lippiksen kiinnioton jälkeen löysimme pienen metsän siimeksestä pikik-pöytiä, jossa teimme itsellemme maittavaa lounasta.
Matkaan taas päästyämme (ja suuren osan ryhmästä torkkuessa autossa) saavuimme piakkoin seuraavaan kohteseen Golden Circlessä, eli Geysir -, sekä Strokkur nimisille kuumille lähteille. Geysir ei onneksi purkautunut siellä ollessamme (vaikka se olisikin voinut näyttä hyvinkin vakuuttavalta), mutta Strokkur vastoin taas purkautui säännöllisesti kymmenen minuutin välein. Strokkurin vieressä teimme taas muutaman videon ja napsimme monen monta kuvaa. Alueetta tutkiessamme löysimme korallin sinisen lähteen ja aurinkokellon tuulen tujertaessa vieläkin lujempaa kuin taistelukentäksi ristityssä Þingvellirissä. Viimeisten kuvien napsahdeltua aloitimme siirtymisemme Gullfossille.
Kymmenisen kilometrin matkan jälkeen parkeerasimme auton hiekkakentälle, jonka toivoimme olevan parkkipaikka. Pauhun kajahdellessa laskeuduimme rappusia aluelle, josta lähti hiekkatie kohti vesiputoksen vierusta. Sanoinkuvaamattoman hienojen näköalojen timmellyksessä teimme teoroita mm. miten sen voisi padota, kuinka paljon kaikki se vesi painaa ja pystyisikö sitä laskemaan kanootilla. Monien kuvien, videotallenteiden ja poseerauksien jälkeen oli aika poistua alueelta kohti Gullfoss Kaffia. Sisälle päästyämme söimme parasta lammaskeittoa mitä olimme ikinä maistaneet - ja sitä sai syödä niin paljon kuin halusi. Mahat täytettyämme oli aika taas jättää hyvästit vesiputoukselle ja aloittaa matkanteon kohti Víkiä.
Durangoon päästyämme olimme innoikkaita pääsemään vihdoin hostellille. Heti ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen muuttui matkamme maisemakierrokseksi ja hidastelimme tyhjillä teillä ottamaan kuvia näkymistä, jotka avautuivat pilvisen taivaan alle. Näimme hyvin monta hevosta, varsaa, lammasta ja pienen pientä hyppelevää vasikkaa, sekä railoja, avaria aukeita ja monen muotoisia ja korkusia vuoria. Vuorista ehkä mielenkiintoisin oli eräs tuttava nimeltä Eyjajaffajökull, joka oli täytetty pienillä vesiputouksilla ja irtokivillä.
Jylhien vuoristojen ympäröimänä pääsimme vihdoin sateiseen Víkiin ja sen sisältämään hostelliin jossa tätä tällä hetkellä kirjoitan.
Tänään emme pysty laittamaan blogiviestiä ajallaan, koska olemme jossain päin Vatnajökullin erämaata telttailemassa, mutta palaamme uudestaan tuplapäivityksin heti kun saamme taas yhteyden internettiin.
Honk honk,
Vine
P.S. Matkalla Víkiin näimme vuoria jotka muistuttivat mm. Karhua, ihmisen päätä ja krokotiilin päätä
No comments:
Post a Comment