Matkapäiväkirja II

Hei taas päiväkirja,
(sekä vanhat ja uudet lukijat)
Tänään aamu alkoi mukavasti seitsemältä herätyksen ja aamutoimien jälkeen englantilaisella aamiaisella (tomaattia, papuja, pekonia, munia, teetä ja leipää). Pakattuani viimeisetkin tavarat, sammutettua neljännen kerran hellat ja kahvinkeittimet, sekä rinkan hihnojen säätämisen jälkeen siirryin Sakun kanssa ulos bussipysäkille ja matkasimme kohti Tampereen keskustaa. Haimme McDonaldsista pirtelöt mieheen ja nautimme niiden viilentävästä vaikutuksesta matkallamme linja-autoasemalle.
Asemalla meitä oli vastassa Mikko ja Simo, liput jo valmiiksi hankkineena. Pirtelöiden loputtua, siirryimme sisälle ostamaan bussilippuja lentokentälle. Sillä välin kun saimme lippumme käsiini, ilmestyi Marjo aseman viileisiin sisätiloihin. Nyt seurastamme puuttui enää Anna, joka tulisi liittymään seuraamme Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Bussimatkalla Helsinkiin juttujen aiheet seikkailivat itse-ajavista autoista banaanien kypsyysasteisiin. Matka tuntui kestävän hyvin lyhyen aikaa ja yhden bussivaihdon jälkeen olimme lentokentän terminaalissa yksi.
Samalla kun odotimme, että pääsisimme viemään rinkkamme lentokentän heiteltäviksi, liittyi vihdoin Anna seuraamme. Nyt olimme kaikki koossa ja siirryimme pikkuhiljaa nopean turvatarkastuksen jälkeen itse portille, josta sitten pienen jonottamisen jälkeen omille paikoilemme. Koneen noustessa ilmaan, pääsi viimeinenkin ryhmän jäsenistämme siihen mahtavaan "hei, me ollaan ihan oikeasti nyt menossa!" -fiilikseen.
Lämpotilojen pudotessa lentokoneen ulkopuolella -50 Celsiukseen nautimme musiikista, teimme teorioita miltä Islanti tulee näyttämään koneesta käsin, katselimme Reykjavikista kertovan dokumentin/mainospuheen, sekä mietimme millainen se fiilis oikeasti on, kun hyppää laskuvarjolla pilven läpi.
Vihdoin itse Islanti tuli näkyviin, ensin pelkkänä valkomustana vuorirykelmänä ja myöhemmin hieman aromaisten maisemien saattelemana. Itseasiassa näköpiirissä ei ole yhtäkään puuta. Pelkkää tyhjää aroa maata. Fiilis oli kuin Lapin aukeilla. Paikallisten mukaan saarella on ainakin seitsemän puuta, mutta en usko sitä ennen kuin lasken ne itse.

Bussiseikkailun päätyttyä, joka sisälsi bussin ajamisen satunnaisen ihmisen yksityispihaan, pari kierrosta saman liikenneympyrän kautta ja yhden bussinvaihdoksen, pääsimme vihdoin Backpackers-nimiseen hostelliin, jossa saimme kuulla, että käytössämme on kuuden hengen huone. Kuinka sopivasti meitäkin oli juuri kuusi. Suurempi yllätys oli tosin itse virkailija, joka vaihtoi sujuvasta islannista sujuvaan suomen kieleen. Kyseessä oli Helsingissä asunut, sekä Turussa opiskellut, nuorukainen, joka oli muuttanut Islantiin. Hostellitoiminta muuttui heti paljon sujuvammaksi ja tuttavallisemmaksi, kun sai toimia omalla kiellään.
Punkkien valtauksen, rinkkojen ja reppujen jättämisen, ja pienen vaatevaihdoksen jälkeen suunnistimme ulos hostellista kohti ravintolaa, jossa tulisimme syömään vihdoin päivällisen ja näin täyttämään hyvin nälkäisten vaeltajien vatsat. Pienen suunnistamisen ja etsimisen tuloksena saimme selville, että kyseinen ravintola oli lopettanut toimintanssa. Nälän vallitsiessa pienten johtajien ajatuksia suunnistimme heti ensimmäiseen ravintolaan mihin silmä sattui.
Ravintolan nimi oli Vegamót, ja baarimaisen ulkoseinien sisällä oli hienot ruokatilat. Pitkään mietittyämme, päädyimme kaikki eri ruokiin (ks. kuvat alla). Paikka tuntui todella mukavalta ja siellä olisi pystynyt olemaan vielä paljon pitempään, vain juttelemassa eri asioista ja nauttimassa ilmapiiristä.
Ravintolasta ulos suunnattuamme siirryimme takaisin Backpackersiin, jossa meitä odotti Arnor, ja tämän kaksi partiokaveria. Istumme vieläkin täällä Backpackersin julkisissa tiloissa, juttelemassa, tutustumassa ja pitämässä hauskaa. Puheenaiheina on ollut mm. Sakun ja minun mahdollinen osallistuminen paikalliseen Dragon Scouting tapahtumaan, sekä miten helposti paikalliset pystyvät selvittämään oman sukupuunsa Islannin löytäjään asti.
Huomenna on tarkoitus tutustua tarkemmin Reykjavikiin, käydä Blue Lagoonissa ja paljon muuta.

Matka on vasta alussa,
Vine

P.S. Lentomatkamme kesti käytännössä vain 30 minuuttia, vaikka lentoaika olikin 3 ja puolituntia.

Alla satunnaisia järkkärikuvia. Pokkarikuvat huomenna aamusta.